Meillä kaikilla on jonkinlainen
mielikuva ja käsitys sosiaalisesta mediasta ja sen välineistä, mutta olemmeko
pysähtyneet miettimään, miten ne ovat muuttaneet viestintätapojamme? Tai sitä,
miten meidän pitäisi muuttaa viestintätapojamme, kun käytämme sosiaalista
mediaa?
 |
| Hiljainen kansa ei olekaan sosiaalisessa mediassa niin hiljainen! |
Ihmisten verkostot
Yksi suomalaisista some-guruista Harto Pönkä on sanonut
mielestäni osuvasti: Sosiaalinen media toi dokumenttien rinnalle ihmisten
verkostot. Tästä on sosiaalisessa
mediassa kyse, ei formaalista massatiedottamisesta vaan henkilökohtaisesta
verkostoitumisesta sekä yhteisestä sisällön ja merkitysten luomisesta.
Käsitys tiedosta on
muuttunut Internetin myötä. Ei tarvitse enää mennä yliopiston kirjastoon löytääkseen
tutkittuja faktoja, vaan tieto on nopeasti kaikkien saatavilla. Sosiaalisessa
mediassa omia kiinnostuksen kohteita välitetään eteenpäin, jaetaan vinkkejä
omille verkostoille.
Talvella erään
äidin Facebook-statuspäivitys toi muutamassa vuorokaudessa hurjan postimäärän
syöpäsairaan pojan osastolle niin, että sairaala pyysi ihmisiä lopettamaan
viestien lähettämisen.
Sosiaalisessa
mediassa viesti voi lähteä liikkeelle lumipalloefektin omaisesti ja mobilisoida
nopeasti suuria joukkoja. Sosiaalisessa mediassa yksilönkin ääni voi kaikua
kauas.
Pikaopas some-viestintään
Mutta millä tavoin
sitten somessa keskustellaan? Viestin tulee olla napakka, henkilökohtainen, aktivoiva ja mahdollisesti tunteita herättelevä - ei liian asiallinen tai
etäinen. Kieli on tilannesidonnaista, eri välineissä erilaista - usein puhekielistä,
eri kieliä yhdistelevää, visuaalista ja lyhenteitä sisältävää.
Sosiaalisessa
mediassa täytyy olla läsnä, reagoida ja osallistua, tykätä ja kiinnostua. Toki
voit myös olla taustalla ja seurata, kuten moni onkin, mutta jos haluat saada
aikaan keskustelua, solmia suhteita ja viedä omaa viestiäsi eteenpäin, sinun on
oltava aktiivinen.
Muista, somessa
olet sinä, persoona, vaikka edustaisitkin organisaatiota.
Sinulla on kaunis blogi! Niin. Ehkä juuri tuo oman persoonan likoon pistäminen onkin tässä se juttu mikä ujostuttaa. Ainakin aluksi. Ja sen tiedostaminen, että kerran nettiin pistetty on ja pysyy siellä. Mutta kaikkeen tottuu. Ehkä tähänkin itsensä ja omien ajatustensa "paljastamiseen". Mitkäs paikat ne luentosaleissa aina ensiksi täyttyvät? ja miksi?
VastaaPoistaKiitos kommentista! Minä uskon, että tämä aihe on sukupolvien välinen kuilu, jossa muuttunut maailma iskee eri tavalla kuin aiemmin. Oman persoonan likoon laittaminen on julkisuushakuisille teini-ikäisille aivan arkipäivää (vaikka usein tyyli ja sisältö voi olla hakusessa!).
VastaaPoistaSosiaalisessa mediassa jokaisella on mahdollisuus löytää ja tuoda esille omanlainen luovuutensa: itse koen olevani kirjoittaja, moni kaverini puolestaan on enemmän valokuvaaja tai visualisti, mikä näkyy heidän blogeissaan.
Sinulla on hyvä opas some-viestintään, kiitos.
VastaaPoistaMonet ikäpolveni ihmiset suhtautuvat sosiaaliseen mediaan varovaisesti. Julkinen mielipiteen ilmaisu on uutta. Ehkä siihen liittyy myös ajatus siitä, että ketäpä minun näkemykseni kiinnostaisi. Presidentin vaalien alla sadat tuhannet ilmaisivat Facebook:ssa, ketä aikovat äänestää. Itse en kertonut edes lapsilleni, ketä äänestin.
VastaaPoistaSosiaalinen media antaa kanavan kenelle tahansa saada mielipiteensä esille. Sitä voi ajatella demokratian laajentumisena. Saadakseen vastakaikua on tehtävä vaikutus, ja siihen liittyy Satusen mainitsemat elementit: persoona pelissä ja tunteiden herättely. Mutta myös kovilla faktoilla tehdään vaikutus, jos tiedolla on vielä uutisarvoa. Muualta hankitun tiedon jakaminen omalle yhteisölle on arvokasta, internetin tietotulvan hallinnassa merkityksellisen tiedon poimiminen ja osoittaminen hyödyttää yhteisöä.