Yhteisöllisemmin somessa

Yksilöinä yhdessä. Somessa etäisyys on vain napinpainallus.

Sosiaalisessa mediassa kynnys kommentoida, haukkua, tykätä ja ottaa yhteyttä on matala. Tässä on sekä hyvät että huonot puolet. Liian usein saamme lukea uutisia siitä, että tämä helppous ja monissa välineissä anonyymius antaa mahdollisuuden provosointiin ja kiusantekoon (erityisesti  keskustelupalstat, mm. Suomi24). Mutta minä haluaisin muistuttaa, että kuitenkin matalan kynnyksen myötä välittyy myös positiivisuutta - varmasti kokonaisuudessa enemmän kuin kiusaa.

Vanhat tutut ja jutut - helpommin ja nopeammin

Facebookin kautta on helppo pitää yhteyttä tuttaviin, saada herätettyä kontakteja vanhoihin tuttuihin, löytää kauan kadoksissa olleita lapsuudenystäviä ja jakaa näiden kanssa pieniä arjen asioita. Netin välityksellä tapahtuvassa yhteydenpidossa etäisyys on vain napinpainallus. Viime vuosina tapanani on ollut seurata euroviisufinaaleja Floridassa asuvan tätini kanssa. Hän seuraa nettilähetystä, minä katson televisiosta. Keskustelemme kappaleista reaaliaikaisesti FB:n chatissä kommentoiden välillä muilla areenoilla.

Viisitoista vuotta sitten nauhoitin kappaleet radiosta kasetille ja kirjoitin omat kommenttini paperille tai sähköpostiin. Lähetin sitten tädilleni kasetin, jonka hän sai postin sen tuotua. Nykyvälineet ovat tehneet tapahtumasta läheisemmän, hetkellisemmän.

Uudet verkostot ja yhteiset jutut - tilanne tekee tutuksi

Sosiaalisen median yksi tarkoitus erityisesti minulle on luoda uusia tuttavuuksia ja verkostoja. Yhteisten kiinnostuksenkohteiden kautta tulee uusia tuttuja. Uusien kontaktien saamiseksi täytyy olla näkyvä ja kiinnostava, tilanteen tasalla, aktiivinen ja kommentoiva.

Teemalliset keskustelupalstat keräävät samassa elämäntilanteessa olevia ja samoja kiinnostuksenkohteita omaavia yhteen. Facebookin ryhmät ja fanisivustot samoin. Twitterin kautta toisilleen vieraat jakavat keskenään kokemuksia esim. ohjelmista, tapahtumista ja seminaareista. Linkedinissä verkostoidutaan ammatillisesti.

 

Itselleni tähän astiset merkittävimmät Twitter-yhteisöllisyydentunteet ovat tulleet nuorten yrittäjien päivien huippuseminaarissa ja viime syksyisessä Campus-seminaarissa, jolloin osallistujat jakoivat twiittejä - kommentteja ja lainauksia eri puheenvuoroihin - ja siten nostivat satapäisen yleisön joukosta ryhmäksi: yhteinen, jaettu kokemus, joka välitettiin myös ulospäin.

Yhteisöllisyys verkko-opetuksessa

Christina Forsgårdin sanoin sosiaalinen media on tapahtumien etkot ja jatkot. Olen samaa mieltä! Omassa opetuksessani seniorien Facebook ja some-kursseilla some ei ole toiminut vielä etkoina kokonaisuudelle, mutta oikeastaan seuraaville kerroille kyllä - ja jatkoina ainakin! Tosin oman kokemukseni mukaan ilman kasvokkaista tapaamista yhteisöllisyyden tunteen aikaansaamiseen olisi varmasti mennyt enemmän aikaa.

FB-ryhmässä on kertojen välillä jaettu hauskoja ja hyödyllisiä linkkejä, kommentoitu ja tsempattu. Ryhmähengen syntymiseen auttoi selvästi yhteinen pulinapaikka. Ja kun kurssin aiheena oli väline, pulinaa syntyi ilman aktivointia. Haasteena on saada aikaan keskustelua, jos ei ole sisäsyntyistä aktiivisuutta siihen, mutta ei mahdotonta. Silloin täytyy vaan patistella ja nostaa esiin asioita, joihin ryhmäläisten on helpompi tarttua.

Vaikka ryhmä viimeisellä kerralla lopetettiin, osa osallistujista on jatkanut FB-kaverinani ja osa keskenään (eivät ennalta tuttuja!). On mukava pitää yhteyttä, saada tykkäyksiä ja kommentteja vielä pitkän ajan päästäkin. Olla läsnä persoonana, ihmisenä, ei pelkästään operoolissa.