Sosiaalinen media viestinnän muokkaajana

Meillä kaikilla on jonkinlainen mielikuva ja käsitys sosiaalisesta mediasta ja sen välineistä, mutta olemmeko pysähtyneet miettimään, miten ne ovat muuttaneet viestintätapojamme? Tai sitä, miten meidän pitäisi muuttaa viestintätapojamme, kun käytämme sosiaalista mediaa?

Hiljainen kansa ei olekaan sosiaalisessa mediassa niin hiljainen!

 

Ihmisten verkostot

Yksi suomalaisista some-guruista Harto Pönkä on sanonut mielestäni osuvasti: Sosiaalinen media toi dokumenttien rinnalle ihmisten verkostot. Tästä on sosiaalisessa mediassa kyse, ei formaalista massatiedottamisesta vaan henkilökohtaisesta verkostoitumisesta sekä yhteisestä sisällön ja merkitysten luomisesta.

Käsitys tiedosta on muuttunut Internetin myötä. Ei tarvitse enää mennä yliopiston kirjastoon löytääkseen tutkittuja faktoja, vaan tieto on nopeasti kaikkien saatavilla. Sosiaalisessa mediassa omia kiinnostuksen kohteita välitetään eteenpäin, jaetaan vinkkejä omille verkostoille.

Talvella erään äidin Facebook-statuspäivitys toi muutamassa vuorokaudessa hurjan postimäärän syöpäsairaan pojan osastolle niin, että sairaala pyysi ihmisiä lopettamaan viestien lähettämisen.

Sosiaalisessa mediassa viesti voi lähteä liikkeelle lumipalloefektin omaisesti ja mobilisoida nopeasti suuria joukkoja. Sosiaalisessa mediassa yksilönkin ääni voi kaikua kauas.

Pikaopas some-viestintään

Mutta millä tavoin sitten somessa keskustellaan? Viestin tulee olla napakka, henkilökohtainen, aktivoiva ja mahdollisesti tunteita herättelevä - ei liian asiallinen tai etäinen. Kieli on tilannesidonnaista, eri välineissä erilaista - usein puhekielistä, eri kieliä yhdistelevää, visuaalista ja lyhenteitä sisältävää.

Sosiaalisessa mediassa täytyy olla läsnä, reagoida ja osallistua, tykätä ja kiinnostua. Toki voit myös olla taustalla ja seurata, kuten moni onkin, mutta jos haluat saada aikaan keskustelua, solmia suhteita ja viedä omaa viestiäsi eteenpäin, sinun on oltava aktiivinen. 

Muista, somessa olet sinä, persoona, vaikka edustaisitkin organisaatiota.

Yhteisöllisemmin somessa

Yksilöinä yhdessä. Somessa etäisyys on vain napinpainallus.

Sosiaalisessa mediassa kynnys kommentoida, haukkua, tykätä ja ottaa yhteyttä on matala. Tässä on sekä hyvät että huonot puolet. Liian usein saamme lukea uutisia siitä, että tämä helppous ja monissa välineissä anonyymius antaa mahdollisuuden provosointiin ja kiusantekoon (erityisesti  keskustelupalstat, mm. Suomi24). Mutta minä haluaisin muistuttaa, että kuitenkin matalan kynnyksen myötä välittyy myös positiivisuutta - varmasti kokonaisuudessa enemmän kuin kiusaa.

Vanhat tutut ja jutut - helpommin ja nopeammin

Facebookin kautta on helppo pitää yhteyttä tuttaviin, saada herätettyä kontakteja vanhoihin tuttuihin, löytää kauan kadoksissa olleita lapsuudenystäviä ja jakaa näiden kanssa pieniä arjen asioita. Netin välityksellä tapahtuvassa yhteydenpidossa etäisyys on vain napinpainallus. Viime vuosina tapanani on ollut seurata euroviisufinaaleja Floridassa asuvan tätini kanssa. Hän seuraa nettilähetystä, minä katson televisiosta. Keskustelemme kappaleista reaaliaikaisesti FB:n chatissä kommentoiden välillä muilla areenoilla.

Viisitoista vuotta sitten nauhoitin kappaleet radiosta kasetille ja kirjoitin omat kommenttini paperille tai sähköpostiin. Lähetin sitten tädilleni kasetin, jonka hän sai postin sen tuotua. Nykyvälineet ovat tehneet tapahtumasta läheisemmän, hetkellisemmän.

Uudet verkostot ja yhteiset jutut - tilanne tekee tutuksi

Sosiaalisen median yksi tarkoitus erityisesti minulle on luoda uusia tuttavuuksia ja verkostoja. Yhteisten kiinnostuksenkohteiden kautta tulee uusia tuttuja. Uusien kontaktien saamiseksi täytyy olla näkyvä ja kiinnostava, tilanteen tasalla, aktiivinen ja kommentoiva.

Teemalliset keskustelupalstat keräävät samassa elämäntilanteessa olevia ja samoja kiinnostuksenkohteita omaavia yhteen. Facebookin ryhmät ja fanisivustot samoin. Twitterin kautta toisilleen vieraat jakavat keskenään kokemuksia esim. ohjelmista, tapahtumista ja seminaareista. Linkedinissä verkostoidutaan ammatillisesti.

 

Itselleni tähän astiset merkittävimmät Twitter-yhteisöllisyydentunteet ovat tulleet nuorten yrittäjien päivien huippuseminaarissa ja viime syksyisessä Campus-seminaarissa, jolloin osallistujat jakoivat twiittejä - kommentteja ja lainauksia eri puheenvuoroihin - ja siten nostivat satapäisen yleisön joukosta ryhmäksi: yhteinen, jaettu kokemus, joka välitettiin myös ulospäin.

Yhteisöllisyys verkko-opetuksessa

Christina Forsgårdin sanoin sosiaalinen media on tapahtumien etkot ja jatkot. Olen samaa mieltä! Omassa opetuksessani seniorien Facebook ja some-kursseilla some ei ole toiminut vielä etkoina kokonaisuudelle, mutta oikeastaan seuraaville kerroille kyllä - ja jatkoina ainakin! Tosin oman kokemukseni mukaan ilman kasvokkaista tapaamista yhteisöllisyyden tunteen aikaansaamiseen olisi varmasti mennyt enemmän aikaa.

FB-ryhmässä on kertojen välillä jaettu hauskoja ja hyödyllisiä linkkejä, kommentoitu ja tsempattu. Ryhmähengen syntymiseen auttoi selvästi yhteinen pulinapaikka. Ja kun kurssin aiheena oli väline, pulinaa syntyi ilman aktivointia. Haasteena on saada aikaan keskustelua, jos ei ole sisäsyntyistä aktiivisuutta siihen, mutta ei mahdotonta. Silloin täytyy vaan patistella ja nostaa esiin asioita, joihin ryhmäläisten on helpompi tarttua.

Vaikka ryhmä viimeisellä kerralla lopetettiin, osa osallistujista on jatkanut FB-kaverinani ja osa keskenään (eivät ennalta tuttuja!). On mukava pitää yhteyttä, saada tykkäyksiä ja kommentteja vielä pitkän ajan päästäkin. Olla läsnä persoonana, ihmisenä, ei pelkästään operoolissa.

Viekö some mennessään?

Aloitin juuri Suomen Virtuaaliamk:n Sosiaalinen media oppimisen ja opetuksen välineenä -opintokokonaisuuden verkko-opintoina. Odotukseni ovat korkealla, sillä lähtötasoni välineiden käyttöön on jo käytännön kautta melko vahvalla tasolla. Odotan saavani asiantuntijoilta lisätietoa, käytännön kokemuksia ja turvallista pohjaa hyödyntää somen välineitä opetuksissa.

Olen opettanut jo useampia senioriryhmiä Facebookin ja sosiaalisen median pariin. Opetuksen olen kokenut erittäin antoisaksi ja mielekkääksi. Kurssille tulijat ovat pääsääntöisesti olleet uteliaisuudesta mukana ja todella varuillaan, mutta nähneet kurssin aikana, mihin ja miten eri välineitä voi käyttää omassa arjessaan.

Yksi asia, minkä olen huomannut ja mitä osaan jo itse varoa, on se, että sosiaalinen media vie helposti mennessään. Koska omia postauksia voi laittaa milloin vain, madaltuu kynnys myös seurata jatkuvasti, onko tullut uusia kommentteja. 

Tähän haluaisin myös innokkaiden kanssaopiskelijoitteni kiinnittävän huomiota, ettei opetuksessa anna kuvaa siitä, että opettaja on aina läsnä somessa. Silloin voi tulla sanomista siitä, jos ei jostain syystä joskus heti kykenekään vastaamaan. 

Sen lisäksi sitä voi huomata, että netti- tai some-avusteinen kurssi haukkaakin yhtäkkiä huomattavasti paljon enemmän omaa aikaa kuin mitä siihen oli budjetoinut. Some upottaa...

Näissä maisemissa olin viime session aikaan. Concorso Corale Internationale @ Riva del Garda 4.4.2012